Cos I'm different

//Don oikeasti tahtoo tapella XD Aivan selvästi//

Lazariel suoristi nipakasti koko selkärankansa ja napsautti katseensa Doniin. "Nyt helvetti loppuu se pään aukominen! Helvetin kapinen piski pidä se pääsi kiinni, ettei minun tarvitse repiä kieltäsi irti ja romauttaa koko rakennusta niskaasi!" zombityttö rääkyi ja puristi kätensä nyrkkiin, saaden kämmenensä vuotamaan verta. Hän oli niin täynnä tätä paikkaa ja tuota päätään aukovaa kusiaista. Jos hän vain saisi kanavoitua telekineettiset voimansa oikein, hän oikeasti voisi romahduttaa tietyn osan talosta... Jos ei... Niin se olisi koko kasan loppu. Sitä paitsi hän oli surullinen ja raivoissaan. Kaikki muistot elämästä laboratoriossa juoksivat tytön silmien edessä ja hänen päänsä tuntui siltä, kuin se voisi vain räjähtää.

Lucian ei välitä pilvestä vaan menee ulos puun alle nukkumaan.

Clemens saapuu työhuoneeseensa. Clemens sanoo:” Don istu tuohon tuolille. Clemens menee työpöytänsä ääreen. Clemens kysyy:” Mistä siinä oli kyse?”

// Kyllä XD//

Don katsahti Clemensiin ja istui, hän tärisi vieläkin raivosta ja oli vaikea hillitä itseään menemästä takaisin käytävälle tappelemaan. ''Saga toi hänet musiikintunnille, mutta ei sitten voinut olla jotenkin ärsyttämättä sitä ja tulin siihen kysymään että onko ongelmia ja likka alkoi vain huutaa jotain että ollaan ihan paskoja ja ei tiedetä mitään, no myönnetään en tiedä siitä hänen menneisyydestään paljoa, mutta olin jo muutenkin pinna kireällä Lucianin takia ja hän ikään kuin sitten ylitti rajan. Ei sen kummempaa..'' Hän piteli kättään ettei olisi rusentanut tuolia hammastikuiksi. ''Ei sattuisi olemaan mitään, rauhoittavaa?.. Tekisi koko ajan mieli mennä repimään siltä pää irti.''

Dinjin jatkoi piirtämistään, Hänellä oli hyvä muisti joten piirtäminen oli hänelle helppoa ulkomuistista. Taustaksi hän teki koulun käytävän ja taustalle Lazarielin paljon pienempänä kuin Don.

Clemens sanoo:” Selvä. On minulla jotain rauhoittavaa. Haluatko nesteenä sen vain tablettina?”

Blade avaa luokkansa oven jolloin Alice menee luokkaan. Alice istuu yhdelle paikoista ja odottaa että muut tulee tunnille.

Lazariel tärisi raivosta ja turhautuneisuudesta ja putosi lattialle istumaan. Tyttö vetäytyi nurkkaan, piiloon ja veti jalat itseään vasten. Ei hän voinut alkaa tappelemaan... Varsinkaan kun hän ei osannut kanavoida epävakaita voimiaan mitenkään. Mutta kerran heitä oli varoitettu, miksi he kaikki tekivät sitä? Piikittelivät häntä tahallaan. Ei hän tosiaan tiennyt muiden menneisyyksistä. mutta hänellä itsellään oli järjetön helvetti takana. "Mitä te haluatte minusta?!" Tyttö parkui päänsä sisällä ja painautui pienemmäksi, samalla kun varjot kerääntyivät juuri siihen yhteen nurkkaan ja seinä hänen selkänsä takana alkoi säreillä.

''Tabletti olisi parempi..'' Hän laittaa kätensä silmilleen ''ja saisinko uudet siteet.. nämä alkavat olla jo aika veriset..'' Hän katsahti Clemensiin.

Mila katsoi taulua ja sitten oppilaita. ''Jos olette valmiita niin etsikää itsellenne jokin instrumentti viereenne.'' Hän katsoi jälleen taululle ja pyyhkäisi sulaneita vesiä pois kädellään, se höyrystyi ja leijaili ikkunasta ulos. Hän otti kynän ja paperia ja meni luokan ulkopuolelle. Hän laski ne Lazarielin eteen ''Kirjoita tuohon joku kappale josta pidät . Rauhoitut hieman kun teet sen.'' Hän sanoi lempeästi ja meni takaisin luokkaan.

Clemens nyökkää ja ottaa kaapista tabletti purkin ja antaa siihen yhden Donille. Clemens laittaa vettä lasiin ja antaa senkin Donille. Clemens ottaa sideharsoa ja laittaa ne pöydälle. Clemens kysyy:” Laitatko itse vain laitanko minä?”

Renesmee pianon ääreen ja katsoo sitten lempeästi opettajaa.

Don ottaa tabletin ja lasin. '' Parempi kun laitan itse, ei ole kaunista katseltavaa..'' Hän ottaa tabletin ja juo vettä päälle ne kulkevat selkärankaa pitkin ja katoavat sitten. Hän ottaa sideharson ja kääntyy. Hän ottaa edelliset siteet pois ja tunnustelee silmiään kevyesti, hän irvistää ''Ai perkele kun eivät ota parantuakseen..'' Hän murahti kun alkoi laittaa uusia siteitä vanhojen tilalle.

Mila palasi luokkaan ja huomasi muutaman oppilaan ottaneen soittimen. Hän hymyilee Renesmeelle ja Dinjinille. Hän piti näistä kahdesta eniten tässä ryhmässä. Hän hieman yllättyi huomatessaan Dinjinillä poikkihuilun.

Dinjin oli lopettanut piirtämisen Milan mennessä uudestaan luokasta ja oli hakenut poikkihuilun eteensä pöydälle. Hän sääteli sitä hieman ja kokeili sitä. Ääni oli hiljainen ja pehmeä. Hän huomasi Milan yllättyneen katseen ja laski huilun jälleen pöydälle.

Lazariel jätti paperin omaan arvoonsa ja valutti verikyyneleitä rauhassa. Okei, joku edes yritti, se oli nättiä. Tyttö rauhoitteli itseään jonkin aikaa, pyyhki veret kasvoiltaan ja asetteli sideharson uudelleen huulilleen, nousten sitten ylös. Hän mietti vielä hetken, selvästi empien, mutta koputti kuitenkin oveen ja tuli sitten luokkaan, istuen johonkin kauemmas perälle, pois muiden lähettyviltä.

Clemens sanoo:” Selvä. Palaatko sitten luokkaan vai menetkö huoneeseesi? Voit mennä tietenkin Bladen tunnille jos haluat vahtaa musiikin ryhmää.”

Mila vilkaisi Lazarielia tämän tullessa ja hymyili hieman. Hän oli laittanut taululle pari kappaleen nimeä ja laittanut nuottipapereita niiden alle.

Dinjin oli hakenut nuotit ja puhalteli hiljaa poikkihuiluunsa hän vilkaisi Lazarielia tämän mennessä nurkkaan istumaan mutta jatkoi sitten vain soittamista hiljaa.
Hän ei halunnut häiritä muita joten hän istui takimmaisessa nurkassa. Pieni surullinen kappale vain kuului hänen suunnaltaan.

Don sai siteen vaihdettua ja kääntyi katsomaan Clemensiin. ''Menen varmaan vain huoneeseeni palautumaan.. '' Hän avasi oven ja lähti kävelemään huoneeseensa.

Lazariel kaivoi pienen okarinansa laukustaan ja otti sen kaveriksi myös pienen vihkon, johon oli tuhrinut omia nuottejaan. Hän tutki nuotteja hetken, teki sideharsoon tien soittimelle ja sulki silmänsä, alkaen sitten itsekin soittaa hiljaa, purkaen näin tunteitaan terveellä tavalla. Tyttö ei kuitenkaan tajunnut, että oli jättänyt nahkatakkinsa käytävälle, joten hänen hihaton paitansa paljasti täydellisesti kaikki nuoren punaiset arvet tämän käsissä.

Mila hymyili kuullessaan oppilaiden soittoa ja huomasi Lazarielin ilman takkiaan. Hän vilkuili ympäri luokkaa ja meni lopulta kätävälle, katseli ympäriinsä ja huomasi takin. Hän hymyili hieman ja vei takin Lazarielin viereen hän hymyili hieman ja palasi takaisin opettajanpöydän taakse. Hän vaihtoi kappaletta ja alkoi soittaa akustista kitaraa sen mukana.

Dinjin soitti kappaleen pari kertaa ja alkoi ajan kuluksi improvisoida pieniä kappaleita, surullisia ja haikeita kappaleita ja poikkihuilun ääni kuului hiljaa ja surullisena luokassa.

Don käveli muutaman avonaisen luokan ohi jossa oppilaat jäivät tuijottelemaan hänen peräänsä tämän kävellessä ohi. Rauhoittava alkoi vaikuttaa ja hän meni valvojien huoneen kautta omaan huoneeseensa. Hän rojahti sängylle ja tunsi palautuvansa pikkuhiljaa. Kokonaan muodon palautumisessa kestäisi ehkä sen pari tuntia. Hän kuitenkin tunsi kuinka alkoi pikkuhiljaa kutistua normaaliin pituuteensa ennen kuin luut alkaisivat rutista niiden vaihtaessa paikkaa.

Lazariel vilkaisi Milaa ja sulki sitten silmänsä uudelleen. Hän ei ollut tottunut tuollaiseen, joten se hämmensi tyttöä ja pahasti. Hän kuitenkin jatkoi hiljaisena soittamista ja uppoutui täysin musiikkinsa maailmaan, kuunnellen samalla hiljaisena toisella puolen luokkaa soivaa huilua.

Dinjinin huilun ääni oli haikean kuuloinen muiden soitinten taustalla. Hänellä käväisi hymnkare kasvoillaan hänen kuullessaan okarinan äänen. Puhallinsoittimet tekivät hänet levolliseksi. Hän oli avannut merenalaisen kuvansa ja katseli sen liikkeitä soittaessaan hiljaa. Kalat ja vedenväki tanssahtelivat paperilla musiikin mukana.

Mila soitteli kitarallaan ja katseli oppilaita samalla. Osa soitti kitaraa, muutama soitti bassoa ja pari jotain muuta kielisoitinta. Hallitsevana äänenä oli piano ja huilut, kaikki soittivat eri kappaleita mutta sointuivat hyvin yhteen siltikin. Hän hymyili itsekseen.

Don alkoi jo näyttää ihmiseltäkin. Siteet olivat vielä silmillä, mutta kuono oli kutistunut melkein tyystin, selkärankakin näkyi vielä jonkin verran. Häntä oli vielä lähes muuttumaton sekä kädet. Jalat alkoivat näyttää ihmisen jaloilta yhä enemmän. Luut rutisivat vaihtaessaan paikkaa.

Renesmee soittaa pianoa nautinnolla.

Lucian nukkuu yhä puun alla kaikessa rauhassa.

Mila katsahti kelloa. Kohta tunti loppuisi. Hän huokaisi hieman mutta jatkoi soittamista .

Donin koko oli jo palautunut. Nyt hänellä oli enää siteet silmissä ja häntä, joka kutistui koko ajan. Kädet olivat palautuneet, mutta hänellä oli vielä pitkät kynnet. Hän huokaisi, 'Aina sama juttu.. Pitäisi päästä purkamaan tuota raivoa jonnekkin..' Salilla ei kannattaisi käydä, ei se mitään auttaisi.. Hän sulki silmänsä ja tunsi siteiden katoavan hitaasti.

Ami sulki kirjansa turhutuneena, nousten samalla ylös sängystään. Hän vaihtoi nopeasti vaatteensa, ja keräili pari kirjaa huoneestaan. Hän oli onnellinen, ettei hänellä ollut huoneparia. Hän oli jotenkin onnistunut pitämään huoneen omanaan. Hän huokaisi yskähtäen hieman, ja lähti suunnistamaan hitaasti kohti koulun kirjastoa.

Lazariel katsoi muita hiljaisena ja vilkaisi sitten kelloa, heittäen jo nahkatakkinsa ylleen. Tyttö vilkaisi luokassa olevaan Sagaan ja huokaisi. Hänen pitäisi tosiaan sietää tuota irvailevaa nilviäistä vielä jonkin aikaa, ja ehkä vähän pidemmänkin aikaa. Voi luoja.

Mila lopettaa soittamisen ja taputtaa käsiään pari kertaa jotta saisi oppilaiden huomion. ''Tunti loppuu joten alkakaa laittaa soittimia takaisin mistä otittekin. Toivottavasti teillä oli hauskaa'' Hän hymyili ja vei kitaransa takaisin telineeseen.

Dinjin havahtui kun Mila taputti käsiään ja kun tämä käveli hänen ohitseen kitaraa viedessään, hän kysyi ''mm.. Anteeksi, mutta voisinko ottaa tämän mukaan?'' Hän nosti huilua ''Voisin tuoda sen seuraavalle tunnille takaisin, jos se vain käy.'' Hän katsoi Milaan hieman nolona kysymyksestään.

Mila katsahti Dinjiniä tämän kysyessä huilusta ja hymyili. ''Tottakai, kunhan muistat tuoda sen ensikerralle sitten.'' Hän meni taululle ja alkoi vaihtaa tekstejä.

Dinjin yllättyi hieman myöntävästä vastauksesta mutta hänellä käväisi hymynkare kasvoillaan, kun hän vastasi ''Muistan kyllä.'' Hän otti huilun ja lehtiönsä ja lähti luokasta.

Don oli jälleen ihminen ja hän oli nukahtanut huoneeseensa. Ei hänellä olisi ollut muutakaan tekemistä.

Renesmee lopettaa soittamisen ja menee paikalleen istumaan ja kasaamaan tavaroitaan.

Lucian nukkuu yhä puun alla varsin tyytyväisenä ja välinpitämättömänä ympäriston tapahtumista. Alice käy pihalla ja katsoo halveksien Lucianin nukkumista ennen kuin palaa sisälle ja menee koulun kirjastoon etsimään uutta lukemista.

Blade menee opettajien huoneeseen juomaa kupin kahvia ja odottelee muita opettajia. Clemens tulee huoneeseen. Blade sanoo:" Kuulin että aiot alkaa pitämään ensiapukurssia." Clemens sanoo:" Kyllä, mutta se on kiinni mitä mieltä johtaja on asiasta. Jätin pyynnön hänen pöydälle."

Dinjin kävelee Lucianin ohi vilkaisemattakaan tätä tai pilveä, joka oli alkanut sataa hänen päälleen. Hän meni seuraavan luokkansa eteen ja avasi lehtiönsä ja otti muutamia kyniä, vihreän eri sävyjä. Hän alkoi piirtää metsää ja suuria kasveja ja vihertävää vettä niiden keskelle. Hän piirsi dryadeja ja metsän henkiä puihin. Niiden hiukset hulmusivat puiden lehvästöissä ja vartalo sulautui runkoon sulavasti. Hänellä oli rauhallinen ja uneliaskin ilme kuvaa tehdessään. Hän ei välittänyt ohikulkijoista jotak urkkivat hänen piirrostaan.

Mila vaihteli tekstejä nuoteiksi ja viivastoiksi.

Don alkoi heräillä, kun aurinko paistoi hänen silmiinsä kirkkaasti. Hän avasi silmänsä ja katsoi kelloa, huokaisi ja nousi ylös. Hän oli palautunut kokonaan ja rauhallisessa mielentilassa. Hän meni valvojien huoneeseen ja istui pöydän ääreen.