Cos I'm different

Ami kääntyi hitaasti sängysään selälleen. Miksi juuri hänen piti olla kipeä? Tyttö ei pitänyt kipeänä olemisesta, vaikka siinäkin oli omat hyvät puolensa. Tyttö nousi sen verran ylös, että sai käsiinsä eilen illalla lukemansa kirjan,jota hän ei vielä ollut saanut lopetettua, alkaen lukemaan sitä hieman tylsistyneenä. Kirja ei ollut tylsä, ei todellakaan. Amia vaan ärsytti kipeänä oleminen, ja se, ettei hän kipeänä saanut nukuttua kunnolla. Hän valitettavasti joutuisi kuitenkin nousemaan ylös pehmeästä sängystään, sillä hänellä oli viimeinen koulu kirjstosta lainaamansa kirja menossa, eikä hän kestänyt ajatusta siitä, ettei pystyisi lukemaan.

Lucian menee liikunta saliin etsimään liikunnan opettajaa. Alice lukee kirjaa käytävällä odottaen että seuraava tunti alkaisi.
Clemens on mennyt opettajien huoneeseen katsomaan onko Arveiaturace siellä. Clemens ottaa kahvia ja menee pöydän ääreen.

Lazariel avasi punaiset silmänsä ja suoristautui lattialta. Hän ei viihtynyt sängyssä paljoa, vaan vietti suurimman osan ajastaan huoneensa lattialla. Tytön eristyshuone oli kuin vankila, mutta ei se häntä haitannut, hän oli tottunut siihen jo suhteellisen hyvin. Varsinkin kun viimeisimmät vuodet hän oli viettänyt pienessä, kalteroidussa laboratorioloukussa, hullujen tiedemiesten keskellä. Yleensä tyttö haettiin koulunpuolelle, koska hän ei saanut poistua yksin huoneestaan, epävakaan persoonansa takia. Varsinkaan kun hän voisi suuttuessaan käydä kenen tahansa kimppuun.

Satchel käveli musiikinluokkaan ensimmäisenä, sillä tunti alkaisi pian.
"Huomenta", hän tervehti Milaa hiljaa, ottaen oman paikkansa etupenkiltä.

Sheikaro piti pientä taukoa huomatessaan Lucianin menevän kuntosalin ohitse kohti liikuntasalia. Hän otti pyyhkeen ja seurasi Luciania, ottaen tuon nopeasti kiinni.
"Etsitkö kenties minua?" hän tiedusteli. Lucian oli temperamenttinen, mutta muuten oikein hyvä oppilas.

''Huomenta'' Mila havahtui nähdessään Statchelin ja hymyili. Hän vilkaisi Dinjiniä, ''Hei. sinäkin voit tulla jos sisälle jos haluat. Parempi piirrellä pöydällä kuin lattialla istuen'' Hän hymyili ja vahtoi kappaletta.

Dinjin vilkaisi Milaa kun tämä kutsui häntä ja nousi ylös tullakseen luokkaan. Hän vilkuili soittimia ja meni istumaan basson viereen takapenkkiin, hän katsahti bassoa ja laittoi piirrustusvälineensä pois, hön vilkaisi Milaa ja nyökkäsi kohti bassoa, ''saannko?'' Hän otti basson ja alkoi näpytellä sitä hiljaa.

Lucian sanoo:” Kyllä mitä tänään on liikunnassa?”

Renesmee saapuu musiikin luokaan ja menee istumaan etummaiseen pulpettiin ja vilkaisee sivu silmällä Dinjinta. Hän istuu valitsemalleen paikalle joka oli hänen vakituinen paikka siinä luokassa.

Blade oli luokassaan valmistelemassa tuntiaan. Blade kirjoitti tehtäviä taululle. Omissa ajatuksissaan.

Dinjin jatkoi näpyttelyä ja alkoi soittaa hiljaista kappaletta, hän soitti bassolla toivoen että muut eivät kuulisi soittoa niin hyvin. Hänen piirroksensa liikkuivat hieman paperilla. Tuli loimusi puuta vasten ja vesikuvassa ilmakuplia nousi pintaan ja kasvit liikkuivat.

Sagalla ei alkanut tunnit niin aikaisin kuin muilla joten tämä nousi vasta nyt naksauttaen niskansa ja venytellen. Mies puki päälleen mustat farkut ja topin jonka päälle pisti kevyen mustan takin ennen kuin astui käytävälle väistellen muita ja tervehtien nyökkäillen hyvät huomenet toivottaen valvojille.
Brunette pysähtyi lopulta yhden huoneen kohdalle huokaisten. Häntä oli pyydetty tänä päivänä katsomaan erään naisen perään ja viemään hänet tunnille. Sagalla itsellään ei ollut tänään montaa tuntia joten hänellä oli aikaa katsoa tytön perään. Mies koputti oveen ja aukaisi lukon avaimella joka oli hänelle annettu ja aukaisi oven.
"Yo. Se olisi tunnille lähtö" Saga ilmoitti suurempia tervehtimättä ja katsoi tyynesti melkein ilmeettömänä lattialla makaavaa tyttöä.

Lazariel kääntyi katsomaan toista ja hänen punaiset silmänsä paloivat mustien hiusten takana, paistaen valkoisista kasvoista. "Et sinä ole ohjaaja? Miksi minun sinun mukaasi pitäisi lähteä?" Tyttö tuhahti, mutta heitti kuitenkin resuisen nahkatakin niskaansa, hän ei halunnut näyttää arpisia käsivarsiaan kenellekään. Ei tytöllä mitenkään kiinnostanut lähteä, mutta.... No, pakko kai hänen oli.

Saga katsoi edelleen tyynen ilmeettömäasti tyttöön ja kohautti olkiaan.
"Minun on määrä katsoa perääsi tänään, ainakin alkupäivä, joten olkaa hyvä ja tulkaa. Kiirehtikäämme tunnillenne" mies sanoi niin asiallisesti kuin pystyi ja piteli tytölle ovea auki seisten oven suussa selkä suorana silmät puoliksi kiinni, mutta mies silti vilkaisi vielä neitokaista.

Lazariel katsoi toista hiustensa takaa ja nauroi hiljaa. "Turhaan sinä esität noin asiallista minulle. Näen suoraan lävitsesi. Että turhaan sinä yrität esittää herra Jääkimpaletta", tyttö tuhahti toiselle ja pyyhki pienesti verta kasvoiltaan, mikä oli turhaa, sitä tulisi kuitenkin lisää. "No, mennään nyt sitten. Minulla tosin ei ole mitään hajua lukujärjestyksestäni..."

Saga pyöritti silmiään kärsien työstään selvästi, mutta palautti kasvoilleen kivenkovan ilmeen ja veti päätään aivan hieman lähemmäs tyttöä.
"Olen pahoillani, mutta minulle on annettu tarkat ohjeet miten olla sinun kanssasi" mies sanoi nyt oikeastaan vinoilevan tyynesti ja virne kävi tämän kasvoilla ennen kuin tämä suoristikin selkänsä sulkien oven ja lähtien kävelemään käytävällä vahtien tyttöä tarkasti silmillään että tuo pysyisi lähellä häntä ja hänen näkökentässään.
"Sinulla on musiikkia ensimmäiseksi, seuraa minua" Saga sanoi jälleen milläkin hovimestarin äänellä katsoen vakavasti Lazarieliin.

Mila katsoi luokkaa. Vain alle puolet luokkahuonetta oli täytetty oppilailla, mutta nyt olikin pienempi ryhmä kuin normaalisti. Hän vilkaisi takapenkissä soittelevaa Dinjiniä ja hän painoi nappia kaukosäätimessä joka oli basson vahvistimen ja basson äni täytti huoneen. Hän hymyili ja katsoi listaansa. Vielä pitäisi odottaa yhtä oppilasta.

Dinjin yllättyi suuresti kun yhtäkkiä vahvistin meni päälle ja hänen soittonsa kuului luokassa. Hän katsahti opettajaa yllättyneenä ja hieman nolonakin.

Lazariel katsoi ja hänen silmissään leimahti. Vinoiliko tuo ylimielinen paskiainen hänelle.
"Varo asennettasi. Harhakuvitteluistasi huolimatta et ole yhtään parempi kuin kukaan muukaan. Tuollainen helvetin ylimielinen pelle ei pääse kyllä yhtään mihinkään!" Tyttö murahti ja pyyhkäisi taas verta silmänsä alta. Hyvä luoja, toinen sai hänet oikeasti raivostumaan.

Saga ei voinut olla hymyilemättä itsekseen ja heilutti nopeasti kulmiaan varoen kumminkin nyt tytön katsetta ja lähti kulkemaan käytävää pitkin. Hän rakasti vinoilua, mutta tiesi tehneensä virheen joten ei puhunut sen enempää tytölle, häntä oli nimenomaan kielletty suututtamasta häntä. Musiikin luokan eteen päästyään Saga pysähtyi ja katsoi mustatukkaista tyttöä kumartuen hieman tämän ylle tarkastellen tuon silmiä.
"No voi itku" brunette ei yksinkertaisesti voinut olla sanomatta vinoilevia vitsejään katsoessaan kuinka verta valui Lazierielin silmistä. Hymyillen ns. vain toisella poskellaan Saga kaivoikin taskustaan silkkisen nenäliinan ja pyyhkäisi sillä tytön kasvoja hellästi silmien alta ja suun ympäriltä sekä poskilta.
Saga tarttui tytön käteen hellästi ja antoi nenäliinan tälle sulkien neidon kämmenen nyrkkiin. Mies oli hetken kumartuneena tytön ylle katsoen lumoavilla silmilään suoraan tytön omiin, mutta suoristikin selkänsä palauttaen tyynen ilmeensä kasvoilleen ja aukaisi musiikin luokan oven.
"Opettaja, toin Lazarielin" mies ilmoitti ja jäi ovensuulle pitäen ovea auki nuoremmalle.

Mila katsoi Dinjiniä kun tämä lopetti soittamisen. ''Eiei soita vain, ei siinä ole mitään pahaa jos soittaa musiikin tunnilla'' Hän hymyili ja vaihtoi kappaletta. ''Osaako kukaan soittaa mitään muuta instrumenttia? Voi sen kertoa julkisesti, ei se ole rikos '' Hän naurahti ja katsoi luokkaa.
Kuullessaan Sagan hän käännähti ovelle ja katsoi tätä '' Hyvä. kiitos'' Hän katsahti Lazarielia ja hymyili ystävällisesti ''Voit istua minne haluat.''

Dinjin katsahti Milaa hämillään ja näpytteli hieman hiljaisemmin bassoa. Kuvat olivat pysähtyneet kun hän oli lopettanut soittamisen. Nyt ne jälleen liikahtelivat hiljaa.
''Osaan soittaa bassoa, kitaraa ja poikkihuilua ihan kohtuullisen hyvin..'' Hän sanoi hiljaa ja vilkaisi Milaa . Kun hän kuuli Sagan hän vilkaisi Lazarielia mutta jatkoi synkähkö kappaleen näpyttelemistä.

Lazariel katsoi toista tyrmistyneenä ja puristi pitkät kyntensä kiinni liinaan. Kuvitteliko tuo ylimielinen sika, että hän olisi joku punasteleva pikkutyttö, jonka voisi noin vain hurmata.
"Haista paska! Älä helvetti kohtele minua kuin jotain tytönhupakkoa, tai revin sisäelimesi sellaisinaan irti ja syötän sinulle!" Tyttlö murisi ja repi samalla sideharson suunsa edestä, näyttäen siltä, että kävisi kohta toisen kimppuun. Hänellä ei ollut aikomustakaan mennä tunnille, hän kouluttaisi tuota ylimielistä idioottia ensin.. Kovemman kaavan kautta.

Mila nousi ylös ja vaihtoi kappaletta, Hän meni heidän väliinsä ja katsoi Lazarielia jäätävästi ''Jos revit hänen sisäelimensä irti saat ihan itse syödä ne mutta olisi parempi laittaa hieman jäitä hattuun!'' Huoneen ilma muuttui kylmäksi ja ikkunat alkoivat täyttyä kuurankukista. ''Mene istumaan'' Hän sanoi vieläkin jäätävämmin ja pahaenteisemmin.

Lazariel katsoi Milaa uhmaavasti ja kallisti päätään. "Saatan syödäkin.. Mistä sitä koskaan tietää.." Tyttö nauroi ja venytteli pienesti. "Ja ei, en taida nyt haluta istumaan... Minulla on mielessäni ihan erilaiset asiat... Pois tieltä.." ensimmäistä kertaa koskaan Laza oli oikeasti vapaaehtoisesti antamassa vaistoilleen periksi.

Saga katsoi tyttöä pitkään silmäkulmastaan ja hymähti.
"Selvä se, neitiseni" Saga sanoi tyynesti mutta virnisti "testasin vain sinua" mies kuiskasi lopun ja kohautti kulmiaan astuen nyt luokkahuoneeseen kyllästyen seisomaan ovensuussa ja käveli tyynesti opettajan luo välittämättä juuri tytön meuhaamisesta ja kaivoi taskustaan jonkin musiikin esseensä minkä oli luvannut palauttaa tälle.
"Sain ne nuotit valmiiksi" Saga selvensi opettajalle kunnes siirtyikin seisomaan luokan sivuseinää vasten jääden auttamaan opettajaa tarvittaessa.

"Ai ja nyt se vielä karkaa! Helvetti mikä pelkurikana tuokin on. Ottaisit edes vastuun teoistasi!" Lazariel parkaisi ja nauroi sitten saalistajan nauruaan, sulkien punaiset silmänsä, jotka vuosivat ilkeästi verta. "Kun teillä kaikilla näyttää olevan NIIN mukavaa, niin minä taidan vain luistaa omaan huoneeseeni.. Emmehän halua, että vahinkoja tapahtuu, jos vaikka päästän petoni tahallaan irti."

Don käveli musiikinluokan ohi ja pysähtyi nähdessään riidan . ''Ongelmia? Hän tuli heidän viereensä ja katsoi jokaista osapuolta vuorollaan häenn katseensa pysähtyi Lazarieliin. ''Jaahas.. Eli ongelmia on.. No mitäs nyt kohteliko joku sinua kuin tyttöä?'' Hän vilkaisi Sagaa hieman paheksuvasti ja katsoi taas Lazarieliä.

Mila vilkaisi Donia ja katsoi uudelleen Lazarieliä. ''Jos hän olisi kunnolla niin ei olisi. ''

Lazeriel ampui katseensa häntä puhutelleeseen ja sähisi tälle. "Se tuskin kuuluu sinulle. Huolehdi vain omista asioistasi sinä", tyttö murisi ja pyyhki verta kädessään roikkuvaan sideharsoon. Helvetti, tämä päivä oli kyllä huonoin koskaaaaaaaaan.

Don katsoi alas häneen. ''Parempi suhtautua valvojiin vähän paremmin sori vaan.'' Häntä ärsytti suunnattomasti tällaiset päivät jolloin on näitä ongelmallisia tapauksia

//sori ku on lyhyitä T.T//

Lazariel murisi uudelleen ja käänsi selkänsä koko porukalle. "Helvetti, ihan kuin minä olisin edes halunnut tänne! Mutta toisilla vain ei ole vaihtoehtoja!" Tyttö huusi ja kumartui sitten pieneen kyyryyn, hänen piilossa olevia selkäpiikkejään särki. Hän ei edes kuulunut muiden olentojen keskelle, hänen olisi kuulunut olla yksin. Jos nuo alhaiset paskat tietäisivät edes puolet siitä tuskasta, jonka hän oli joutunut käymään läpi elämässään...