Cos I'm different

''mm.. '' Mila katsoi kynsiään ja pilvi alkoi pikkuhiljaa jyrähdellä ukkosta ''sori vaan, mutta sinun pitää kestää tuota nyt sitten koko päivä'' Hän hymyili iloisesti ja kääntyi katsomaan taululle. Hän vaihtoi jälleen kappaletta normaaliin . Sadepilvi pysyi Byounin pään päällä.

Byou hymyili ja pyyhkäisi vesipisaran pois naamaltaan valumasta ja vilkaisi sitten tyttöä joka vilkuili häntä ja hymyilikin tälle. Tyttö punastui hymyillen takaisin, mutta samassa Byou laski toisen jalkansa lattialle ja kaappasi tytön sateenvarjon lattialta avaten sen hymyillen ja nosti jalkansa takaisin pöydälle.

Pienoinen salama rikkoi sateenvarjon. Mila vilkaisi sateenvarjoa ja sen jälkeen tyttöä ''Anteeksi tuosta, hankin sinulle uuden'' hän sanoi ja katsahti Byouniin ''Ihan vain tiedoksi että se rikkoo kaiken jolla yrität suojautua, sori vaan '' Hän hymyili kaikkea muuta kuin anteeksipyytävästi ja katsoi taas taululle. ohjeista ensimmäiset vaihtuivat uusiksi.

Alice katsoo Byouta. Alice sanoo hymiyllen:" Tiesitkö että jos sateenvarjon avaa sisällä niin siitä tulee huonoa onnea?" Alice katsoo hymykasvoillaan kirjoittamista.

Byou katsoi sateenvarjoa kohauttaen kulmaansa ja heitti tämän olkansa yli hyväksyen nyt pilven yläpuolellaan, hänhän piti sateesta joten miksi ei. Kumminkin opettajan viisastelu ärsytti suunattomasti miestä ja yhtäkkiä tämä nousikin ja lähti luokasta kädet housujen taskussa vihellellen. 'Enään muutama vuosi.... Toisin ei sitä tiedä minä vuonna olisin vasta se 18' Btunette ajatteli purren huultaan ja nuolaisi veren pois kun sai haavan siihen ja koskettikin varovasti kulmahammastaan, miettien ja käveli pitkin käytäviä.

Lamia tuijotti opettajaa ja Byouta hyvinkin hämmentyneenä. Ei voinut olla hieman naurahtamatta ja keskittyikin taas nukkeensa sitten.
"Ihan outoo porukkaa.." mumisi ja liikutteli nukkensa käsiä sinne tänne.

Mila katsoi Byounia tämän lähtiessä ja huokaisi. ''No jaa ei tule olemaan helppoa tuon kanssa..''
Hän vilkaisi Lamiaa ja hänen nukkeaan, käänsi sitten katseensa takaisin taululle ja osa ohjeista vaihtui jälleen. Hän oli tehnyt Lamialle valmiiksi kyseiset asiat koska arvasi, ettei tämä tekisi niitä nukkensa takia.

Yzradu luikertelee sisään oven avautuessa. "Sinulla ei ollut onneksi oppilasta", hän sanoi Clemensille.
"Nuo haavat pitäisi puhdistaa ja jos saisi jotain sidettä tai jotain", Yzradu sanoi kääntyen niin, että mies näki hänen saamansa haavat.

Clemens katsoo haavoja. Clemens sanoo:” Valvojat käyvät täällä varmaan enemmän kuin oppilaat. Mitä sinulle tapahtui?” Clemens alkaa hoitaa hahmoja. Clemens sanoo”: Tulit aika sopivasti Lucian tulee taas kerran käymään täällä. Joka maanantai on sama juttu Lucian kanssa. Hän tulee ja valittaa kirpuista.”

Yzradu vilkaisi Clemensiä kohottaen kulmiaan. "Tulet varmaan hyvin toimeen kanssa tuon kapinaisen kanssa", hän virnisti, osittain hieman huvittuneena, osittain kivusta haavoissaan.

Nimbus käveli käytävillä vilkaisten vielä kerran nuo huoneet, joissa oppilaat nukkuivat.
Suurinosa näytti menneen tunnille.
"Lucian... Miksi sinun täytyy aina olla yhtä jääräpäinen?" Nimbus huokaisi nähdessään susianthron huoneessaan. "Tiedäthän sinä, että tätä menoa et ikinä pääse vapauteen", hän sanoi ystävälliseen sävyyn.

Arveiaturace, koko tuon suuren sisäoppilaitoksen johtaja, oli poistunut huoneestaan, joka sijaitsi koko rakennuksen ylimmässä kerroksessa.
Hän astui jo hiljentyneeseen ruokasaliin, haki aamupalan ja meni yhden pöydän äärelle syömään.
Hän laski muutamat paperit pöydälle, alkaen tutkimaan niitä.
Torstaina he järjestäisivät juhlan sisäoppilaitoksen syntymäpäivien kunniaksi. Rakennus oli ollut nimittäin pystyssä jo muutaman satavuotta, eikä tuota ajan kulumista edes näkynyt rakennuksessa, kiitos Arveiaturacen, joka piti tuosta rakennuksesta hyvää huolta.

Maiden astui opettajien huoneeseen. Ei hän opettanut mitään, vielä, mutta siellä oli niin ihanan rauhallista, kun kaikki oppilaat olivat oppitunneilla. Nainen veti syvään henkeä ja puhalsi ne ulos. Punapää istahti yhdelle tuolille ja heitti kätensä niskansa taakse.
"Niin rauhallista. Ehanaa"

Tosiaan. Ei tuo tyttö ikinä mitään tee oppitunneilla. Takkutukka heilutteli vain nukkeaan ja saattoi hihitellä hiljaa itsekseen. Muutama oppilas kääntyi katsomaan Lamiaa, joka ei kyllä välittänyt muiden katseista.

Byou ravisteli märkää tukkaansa vilkaisten yläpuolellaan olevaa pilveä jälleen jo kohautti olkiaan lähtien ulos ja hipsutteli kulman taakse, jossa oli poissa muiden silmistä ja kaivoi taskustaan tupakkansa sekä sytkärisnä. Miehen tupakka toisin ei tahtonut syttyä kun hänen yläpuolellaan satoi koko ajan mutta brunette pisti hetkeksi käden suojaksi ja sai sytytettyä tämän ja jäikin siihen tupakoimaan kyllästyneenä välillä vetisiä hiuksiaan ravistellen.

//Pahoittelen, tapan aikaa kun muut ovat vielä tunnilla :DDD//

Clemens sanoo:” En voisi sano hyvin Lucian, on todella ärtyisä ihmissudeksi. Hän ei suotu, menemään tunneille vain arvoille tunneille hän menee. Lucian on kovapäisin oppilas tässä koulussa.” Clemens saa haavat hoidettua. Clemens sanoo:” Jos tarvitse särkylääkettä niin tule sanomaan.

Lucian kysyy:” Kerro mitä hyötyä minulle olisi jostakin musiikista, matikasta, kielistä tai mitään muustakaan aineesta. Ainoat hyödylliset minulle on liikunta, maantieto, biologia ja historia.”

Mila katsoi kelloa ja juuri ennen kuin kello soi hän sanoi: ''Noniin toivottavasti olette tehneet kaikki asiat taululta, sillä nyt tunti loppuu. Ensikerralla soitellaan joitain soittimia sitten.'' Hän hymyili iloisesti ja meni sitten Lamian luokse ja ojensi hänelle paperit joihin oli tehnyt tehtävät. ''Tässä sinulle Lamia, yritä lukea ne läpi ennen seuraavaa musiikintuntia.'' Hän hymyili ja katsoi sitten Lamian nukkea hymyillen. ''Nätti nukke.''

Don haukotteli ja venytteli valvojien huoneessa ja vilkaisi kelloa. ''Jaahas, tunnit loppuvat nyt jo.. '' Hän lähti kävelemään käytäville. Vähän ajan päästä hän näki Byounin juuri kun tämä sai tupakkansa sytytettyä, hän virnisti nähdessään sadepilven. ''Ai sinä sait tuon tällä kertaa, kannattaa varoa sen sätkän kanssa sitten. Toi pilvi ei oo kauhean kiva kyseisille jutuille.'' Hän virnisti ja meni Byounin ohi . 'Joku muu saakoot ottaa tuolta tupakat pois.. Minulla menee hermo utohon tyyppiin...'

Dinjin kuljeskeli käytävällä ensimmäisen tunnin päätyttyä. Hän vilkaisi kelloa kävellessään sen ohi.

Alice ottaa tehtävä paperin ja lähtee luokasta toivottaen opettajalle hyvää päivän jatkoa. Alice katsoo käytävässä mitä seuraavaksi on.

Lamia nosti katseensa opettajaan ja nousi seisomaan ottaen Milalta paperin. Tyttö vilkaisi vähäsen tekstin sisältöä ja katsoi taas opettajaa. Reippaasti nyökäten Lamia lähti luokasta.
Astuessaan ulos luokasta tyttö pysähtyi ja otti hieman tukea seinästä alkaen yskiä vähäsen. Heikko tupakan haju oli mennyt blondin nenään. Lamia ravisteli hieman päätään ja lähti kävelemään pitkin käytävää.

Satchel käveli viimeisenä luokasta. Hän piti katseensa lattiassa kävellessään eteenpäin seuraavaa luokkaa kohti.

Nimbus huokaisi. "Samaa olen minäkin miettinyt. Mutta ilman noita kaikkia tunteja me emme ole ikinä vapaita. Ja hyväähän sillä tarkoitetaan. Tiedät millainen johtajamme on. Hän ei halua, että ihmiset syyttäisivät meitä rikoksista ja murhista. Ehkä jotkut teistäkin palaavat kaupunkeihin ja etsivät töitä, joissa tarvitaan musiikkia tai matematiikkaa", Nimbus sanoi.

Yzradu hymähti vilkaisten hoidettuja haavojaan. "Toivoisin, että hänkin kävisi pian nuo tunnit, että lähtisi täältä. En vain jaksa häntä", hän huokaisi ja luikerteli ovelle. "Nähdäänpä sitten taas pian", hän lisäsi avaten oven ja poistuen huoneesta takaisin kierrokselleen. Välitunti kun oli jo alkanut ja varmasti jossain taas tapeltiin.

Arveiaturace vei tarjottimensa pois lähtien kävelemään sitten hetkeksi käytäville, seuraamaan myös oppilaiden edistystä.

Mila vilkutti lähteville oppilaille ja palasi luokkaan vaihtamaan taulujen tekstit.

Don kuljeksi ympäriinsä katsastellen oppilaiden ryhmiä tappeluiden varalta. Mitään ei näyttänyt tapahtuvan, hän nuokaisi tylsistyneenä.

Dinjin jäi istumaan musiikinluokan eteen ja otti esiin pienen kirjan. Hän luki sitä useinkin vapaa-ajallaan, koska ei ollut ketään joka olisi saanut tai edes kiinnostunut saamaan häntä puhumaan, eikä hänellä ole muutakaan tekemistä. Kirja kertoi Kreikan jumalista ja heitä koskevista taruista.

Byou oli ihan ajatuksissaan kunnes huomasi Donin ja tämän silmät levähtivät selälleen, miten hän oli hänet nähnyt kun hän vartavasten ulos mennyt ja yrittänyt mennä kulman taakse piiloon. Kiroten mielessään kiinni jäämisestä hetken, mutta katsoikin kun Don näemmä palasi sisälle kulkeman käytäviä.

//Jos tajusin oikein että Don kävi pihalla vaik katsoiko Don Byouta ikkunasta?//

Amalia käveli pitkin hiekkatietä hänen tavaransa oli heitetty edellisenä päivänä sinne minne hän olikin matkalla. Sisäoppilaitokseen. Hänen vanhempansa eivät suostuneet tulemaan lähemmäs ja jättivät tytön noin sadan metrin päähän ja kieltäytyivät tulemasta lähemmäs ja ajoivat autolla pois vilkuttaen vain nopeasti hyvästeiksi. Amalia katsoi taakseen vielä kerran huokaisten. Ja muuniskin itsensä yhtäkkiä kissaski hitaasti kutistuen. Vaatteet alkoivat imeytyä tytön ihon sisään ja tyttö kutistui hännän kasvattaen ja korvat muuttuivat sivulta kissan korviksi karvan kasvaessa myös, lopulta jäljellä oli vain pieni valkoinen kissa joka lähti kohti rakennusta kipittäen rappuset ylös ja asteli sisään etsien samalla rehtorin huonetta ilmoittaakseen saapuneensa ja kyselisi huoneesta tai muista tärkeistä asioista joten puikkelehtien ihmisen jaloissa jotka katselivat tätä hieman hämmentyneinä.

//Jee jee jee :D//

// Joo siis Don kävi puhelemassa siellä pihalla Byounille XD //

Don näki oppilaiden katsovan ihmeissään jotain lattialla ja katsoi itsekin. Hän näki Amalian ja pysähtyi ''Oletko uusi tai jotain? en ole nähnyt sinua ennen.'' Hän kyykistyi katsoakseen häntä hieman tarkemmin.

Dinjin luki kirjaansa kaikessa rauhassa kunnes oli puolivälissä ja laittoi sen jälkeen kirjan pois. Hän ei halunnut lukea koko kirjaa yhden välitunnin aikana. Hän otti muutamia kyniä ja lehtiön esille ja alkoi piirtämään kuvia unistaan joita muisti. Hän piirsi mustia olentoja joilla oli punaiset silmät ja liskomainen häntä. taustalle hän piirsi muita outoja olentoja jotka pilkistivät kiviseinämästä jossa näkyi keltaisia juovia.

Arveiaturace oli palannut takaisin huoneeseensa paperitöiden pariin.
Huoneesta oli näkymä jokaiseen ilmansuuntaan ja nukkumatila oli erotettu työhuoneesta suurella verholla.
Kun oven avasi, suoraan sitä vastapäätä oli tuo suuri pöytä, jonka äärellä Arveiaturace teki töitään. Vasemmalta puolelta löytyi laaja valikoima eri kirjoja, hyvin vanhoja ja jokunen uusikin. Ja kirjojen vierellä oli yksi laaja hylly oppilaiden tietoja ja koulun historiaa. Kaikki mennyt löytyi kellarista, jonne vain Arveiaturacella oli avain.

Satchel pysähtyi musiikkiluokan eteen, vilkuillen pinkkien hiustensa alta muita musiikille tulijoita.



//Jotta vuorosta ei olisi tullut liian lyhyt, yritin keksiä jotain tosta huoneesta xD //

Dinjin vilkaisi Statchelia ja vaihtoi sivua lehtiössään ja alkoi piirtää seuraavaa kuvaa. Kuva oli täysin erilainen edelliseen verrattuna; Suuri järvenpohja, jossa uiskenteli merenneitoja ja muuta vedenkansaa. Hän teki koko kuvan sinisen ja vihreän eri sävyillä ja hän teki paljon yksityiskohtia kasveihin, taustaan ja olentoihin. Kun hän piirsi, hänen ilmeensä vaihtelivat hieman hänen piirtäessään eri kohtia.

Mila sai valmiiksi taulun ohjeet ja vilkaisi kelloa. Vielä kymmenen minuuttia ennen kuin tunti alkaisi. Hän istui tuoliinsa ja vaihtoi rauhallisen kappaleen päälle, hän hymyili ja sulki silmänsä antaen mielensä mennä musiikin mukana.

Amalia pysähtyi katsoen hämillään donia ja yritti väistä tätä saadakseen ohitettua miehen, mutta jäikin katsomaan tätä pitkään maukaisten lopulta yrittäen nyt mönkiä nopeasti pakoon puikahtaen Donin jalkojen alta.

Don katsoi hänen peräänsä ja kohautti olkiaan ''Jos et apua kaipaa niin mikäs siinä sitten.'' Hän suoristautui ja jatkoi matkaansa päämäärättömästi käytävillä.

Dinjin sai valmiiksi kuvan numero 2 ja vaihtoi jälleen sivua.
Tällä kertaa kuvassa näkyi palavaa metsää ja hiiltyneitä puita ja kasveja. Pienet tulidemonin tapaiset olennot tanssahtelivat kuvassa sytyttäen kaiken palamiskelpoisen tuleen, heillä oli punaiset hiukset ja silmät. Hän käytti pelkkää mustaa ja punaisen eri sävyjä, mikä oli tavallisin väriyhdistelmä häneltä, hän käytti kuvissaan aina vain paria eri väriä eri vahvuuksilla. Hän vilkaisi kelloa ja jatkoi tas piirrostaan silmät loistaen hänen tehdessään lieskoja.

Amalia katsoi Donia korvat luimussa kunnes lähti kipittämään kulman taakse sukkelaan päätyen lopultakin johtajan huoneen eteen. Valkoturkki katsoi hienoja kaksoisovia miettien istahtaen siihen eteen häntäänsä heiluttaen.
'Mitä nyt? Pitäisikö muuntautua takaisin ja koputtaa vai odottaa vain...? Olisi pitäyt sittenkin kysyä sitä neuvoa..' Kissa mietti hartaasti nuollen tassuaan ja rapsuttaen korvaansa.